Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt perheeni kanssa matkustelemaan melko paljon. Kun olin lapsi, suuntasimme usein helppojen pakettimatkojen perässä Etelä-Eurooppaan. Kanarian saaret ja kreikan rannikko tulivat tutuiksi. Mutta kasvettuani sisarusteni kanssa aloimme tekemään enemmän kaupunkilomia, ja intoni matkailuun vain yltyi. Halusin koko ajan nähdä enemmän ja matkustaa useammin ja avartaa maailmankatsomustani. Kun abivuoden alettua piti alkaa pohtimaan jatkosuunnitelmaa, tuntui Suomesta lähteminen ainoalta vaihtoehdolta. Muistan todenneeni silloiselle poikaystävällenikin, että "Mun on pakko lähteä. Mulla ei ole muita vaihtoehtoja." Sitä tunnetta on hankala kuvailla, mutta en oikeasti nähnyt Suomeen jäämistä mahdollisena.
En ole laatinut minkäänlaista tarkkaa suunnitelmaa matkusteluni varalle, sillä jos jotain olen oppinut niin sen, ettei mikään mene suunnitelmien mukaan ja mieli voi muuttua silmänräpäyksessä. Tällä hetkellä kuitenkin voisin sanoa Aasian ja Etelä-Amerikan kiinostavan eniten. Mutta haluan nähdä myös Kanadan luonnon ja Afrikan kulttuurin. Ja interreilata Euroopan halki. En osaa päättää.
Ehkä on vain parempi mennä sinne minne jalat vie.
 |
| Where I have been |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti